Lapsi tiesi elämästä enemmän

hän itki sydämensä kyllyydestä ja nauroi rakkaudesta

Ainut asia jota hän ei ymmärtänyt tuntea oli menettää usko huomiseen

Tekeekö aika viisaammaksi ?

Rakkauden kanssa taitajaksi?

Ei

Aamu tuo valon

Aika tuon rauhan

Mutta lapsi näyttää miten kaunis elämä on

Miten puhuu rakkaus?

Se ei kerro olevansa olemassa 

se on olemassa vaikka ei huuda eloansa 

Miten koskettaa rakkaus? 

Se ei purista sydäntä tahallansa.

Se ohjaa  kotiin pimeyden alta.

Miten näkee rakkaus?

Se ei pelkää pimeimmässäkään huoneessa

Se näkee vaikka itse ei näkisi. 

Koska rakkaus on olemassa 

olematta olemassa 

Siten se on suojassa kaikelta pahalta

Oli satanut päivän.

Ilma tuoksui ruosteiselta.

Vesipisarat kimalsivat niityllä,

kuin keijut olisivat tehneet kotinsa niille.

Enää vain yksi lintu nukkui kodissaan ja olin varma, että kuulin hänen laulavan:

Miten onnellinen oli ajastaan.

Mietin aikaa.

Mietin kauneutta.

Miksi kaikki katoaa?

Siksi tämän hetken maalasin, että saisin edes palan sitä aikaa,

joka meiltä aivan liian pian katoaa. 

Joka aamu matkustaa tuo lintu sininen , meille toivoa tuomaan.

Tuo ruusut kasvamaan , jokaisen erikseen hän ikkunalle asettaa .

Ensimmäiselle visertää ;

Lehdet anna rakkaudella kukoistaa

Toiselle hän huomauttaa ;

pidä huolta jos pelko oveen koputtaa.

Kolmannelle valistaa ;

luota ääneen Sydämestä kuuluvaan

Neljännelle lintu laulaa lauluaan;

Miksi olisin niin onnellinen jos kaikki olisi tässä vaan.

Meillä aikaa on enemmän kuin uskotkaan

Toivon aamu silmiin sarastaa 

Oli tammikuu ja vuosi 18

Kylmyys oli lähes pysäyttänyt joen

Puut seisoivat kylmissään, riisuttuina

valkoista turkkiaan odottaen.

Vaaleanpunainen taivas vaelsi lilaan pimeyteen ja pakkasyöhön .

Kärsinyt puu tuijotti itseään.

Hän oli jo kauan peilannut sitä kuvaa

ja muisti miten paljon enemmän,oli joskus katseltavaa.

Vuosi vuodelta aika mursi käden ja toisen.

Mutta jonkun oksan vuodet vahvisti, korvaten puuttuneen oksan...

-Ja muut puut kumartuivat katsomaan

Miten aikaa nähnyt, kantoi katkenneita oksiaan. 

Tiedän että korvet ja kalliot äänemme kuulee.

Jopa ajatukset tuntee...

Ei lakkaa koski kuohumasta, ja jos tarkkaan kuuntelet

et voi olla huomaamatta.

Se antaa voimaa ja lohduttaa.

Suojaan kallion voit huolinesi nukahtaa .

Tämä luonto tuntee vain yhden nimen miljoonista.

Se on Suomi ; ja siihen emme lakkaa uskomasta.